Viipurin rinkeli
November 25, 2009 | Filed Under everyday living
Eih, en ole sentään talviunilla, vaikka niin saattaisi hiljaisuudestani päätellä! Pimeässä tallustan, siis kirjaimellisesti kuten varmaan aika moni muukin. Aamulla harmaa taivaan kajo ja katulamppujen sammuminen, iltapäivällä sama harmaa taivaankansi, katulamppujen syttyminen.
Asiat ovat tällä hetkellä elämässäni järjesteyvaiheessa. Työt muualla vievät suurimman osan ajastani, ja toisaalta edessämme on muutto uuteen kotiin. Jännittävää ja mukavaa, mutta molemmat asiat ovat tehneet viime viikoista aika rauhattomia. Kaipaan rauhaa. Haaveilen hetkestä, kun istun uudessa (oikeasti vanhassa) keittiössä, pöydän ääressä ja tuijotan ikkunan edessä kasvavaa puuta. Tai muutan parvekkeen pieneksi puutarhaksi..ei, en eksy eteenpäin ajassa nyt enempää.
Kunnes sitten tänään kotimatkalla löysin Viipurinrinkelin. Glögiä ja manteleita kaapista. Hyllystä erään mustakantisen levyn. Ja tunsin, että olen päässyt jostakin yli, en tiedä mistä tarkalleen, mutta jostakin sellaisesta, josta ylipääseminen tuntuu hyvältä. Muutoksista?
Voikaa hyvin.
Comments
11 Responses to “Viipurin rinkeli”
Leave a Reply
Marraskuu, pimeys ja märkyys meinaa kyllä viedä mehut. Mutta onneksi on rinkeleitä ja mustakantisia levyjä.
Toivottavasti pääset istumaan uuteen vanhaan keittiöön mahdollisimman pian.
Hieno teksti ja oivalluksia! Se tunne on mieletön kun pääsee jostain yli eikä juurikaan edes tiedä mistä. Rauhoittavan positiivinen. Itselle on käynyt nyt marraskuun aikana muutamaan kertaan noin. Ehkä tämä on sellaista pääkopan raksutteluaikaa.
Luen satunnaisesti blogiasi ja se virkistää mukavasti diplomityöntäyteisiä päiviäni. Nättejä kuvia ja ajatuksia, välillä kuin omasta päästäni. Kiitos paljon!
Todella kaunista marraskuun valoa ekassa kuvassasi! Melkein voisi kuvan perusteella ruveta uskomaan, että omilllakin silmillä nähty marraskuu on kaunis.
Viipurin rinkeli herättää minussa muistoja ja itsekin sellaisen muutama viikko sitten ostin. Lapsuuskodissani oli aina viipurinrinkilää (kuten sanoimme) kuun ensimmäisenä keskiviikkona, kun torilla oli markkinat ja rinkelikauppias paikalla.
Aivan ihana tuo ensimmäinen kuva ja toinen :).
Toivottavasti uusi koti tuo kaikkea ihanaa tullessaan! Voi hyvin sinäkin.
Oi, viipurinrinkeliä toi äiti aina kun torilla oli markkinapäivä, ja koska se oli erityistä, se oli myös erityisen hyvää (varsinkin voin kanssa).
Tiedän tuon ylipääsemisen tunteen, koin itse jonkin käännekohdan (tosin en ole varma, minkä) lokakuussa, ja sen jälkeen olen stressannut paljon vähemmän. Toivon, että vaikutus on pitkä!
Hyvää vointia sinullekin, ja sisäistä rauhaa, jos ei ulkoista!
hertta: uutta keittiötä varten on muitakin suunnitelmia kuin istuskelu pöydän ääressä, niin että tulisi jo se muuttopäivä! :-)
Neiti nimetön & heidi, kiitos!
Tuija: kiitos! en ole tietääkseni koskaan syönyt viipurinrinkeliä aiemmin. pullaltahan se maistuu, mutta kun on niin jännittävän muotoinen :-) Sieltä mistä olen kotoisin ei markkinarinkeleitä ollut..mies oli saanut osansa lapsuudessa.
hipsu: oi että odotan uutta kotia. toisaalta jää kaipaamaan vanhaa, onhan siinä viettänyt muutaman hyvän vuoden..
scaredy-cat: paahdoin rinkeliä tänään, laitoin voita ja hilloa. oi että miten hyvää. parempaa kuin eilen.
stressaaminen on ilkeä tunne. muistan, kuinka lukioikäisenä vielä ihmettelin, miltä stressi tuntuu, mutta olen sen tähän mennessä oppinut vähän turhan hyvin.
aivan ihana tuo ylimmainen kuva! ah!
That picture of the dropplets on the branch is really beautiful !
? Beautiful! I love the bokeh in the first picture!
ihana toi eka kuva!!!