Pietari
October 19, 2009 | Filed Under photography, travels
Kävimme siis raapaisemassa tuon suurkaupungin pintaa. Käytännössä tämä tarkoitti vajaat neljä päivää kestänyttä kävelyä kartan ja kameran kanssa!
Pietarissa on desibelit korkealla, ilma on likaista ja joka puolella (24h) kaupungin syke on lakkaamaton. Siellä on myös hiirenhiljaisia sisäpihoja ja kirkkoja, mykistävää arkkitehtuuria, sydämellisiä ihmisiä ja hitunen idän eksotiikkaa. Kokonaisuus on pyörryttävä, häikäisevä sekoitus eri aikakausia ja todellisuuksia. Ihastuin.
Minulle Pietari näytti kauniin puolensa, mutta en voi olla miettimättä suurkaupunkien logiikkaa ja sitä, mitä kaikkea pinnan alla on. Minulle tuli ensimmäisenä päivänä myös se tietty haikeuden tunne, ainainen matkaseuralaiseni, joka harmittelee sitä, etten voi jäädä pidemmäksi aikaa. En nyt tarkoita kahta viikkoa, vaan puhun vuosista. Silloin saisin selville enemmän.
&
Four days in a big city is only a scratch on it’s surface. It was my first visit to Russia, although it’s our neighbor country. Anyway, St. Petersburg stole my heart. We travelled there by train from Helsinki, it takes about six hours including the time for passport control which happens on the train, on the finnish-russian border. I like that, to be able to travel by land.
It’s a huge city. At least for me. Living in a country with a population of about 5 million, and then going to a city with 5 million people is always an overwhelming experience. Lot’s of noise, vehicles, pollution, everything going around for 24 hours a day. But there must be something else behind that, and there was. Quiet inner courts, churches, cafés, heartfelt people, wonderful architecture, beautiful surfaces and patterns, art on the streets among other things. It’s a city where past can be seen side by side with new trends.
I think walking is the best way to approach cities. So basically we walked and walked, with a map and cameras of course, turning to the smaller streets and finding new corners, views, atmospheres. I’ll show you here some of the things I found interesting on the following days.
Comments
13 Responses to “Pietari”
Leave a Reply
Ah, niin ihanaa Venäjää!
Omasta vierailustani on melkein kymmenen vuotta. Kaupunki on varmasti ehtinyt muuttumaan paljonkin. Mutta silti tuo kuvailusi oli kuin omasta suustani. Olin saman verran aikaakin siellä.
Minä pelkäsin pimeällä valaisemattomalla kujilla, ja jänistin rohkeammasta seurueestani jäämällä hotellihuoneeseen (jossa oli yhä kuuntelulaitteet). Seurueeni (kaksi naista) oli saada sillä välin kimppuunsa nälkäisen katulapsilauman. Pelästyivät hekin kunnolla. Sitten ei kujilla enää pimeällä kuljettu, paitsi taksella, jotka nekin olivat välillä arvelluttavia.
Minulle Pietari oli Leningrad: aikaa on vierähtänyt aika lailla ;-)
Upeita yksityiskohtia ja värejä, vähän kuin sadusta… ihanaa päästä melkein kuin matkalle keskellä lokakuun arkea, kiitos :)
Liivia:
Luulen myös että kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon “edistystä”. Ainakin siinä mielessä, että ongelmat on siivottu keskustan liepeiltä reunamille. En nähnyt yhtään katulasta eikä kerjäläisiäkään montaa…hekin mummoja rivissä erään kirkon edessä.
Pelätä ei tarvinnut (päinvastoin) ja taksit ok, kunhan sovittiin hinnasta etukäteen. Yleismeininki oli kohtalaisen suurpiirteistä.
Himalainen: Voisin kuvitella että jotain tuosta Leningradista on jäljellä vieläkin, sillä kaupunki ei ole lainkaan kliininen. Vanhan päälle on ympätty kapitalismin ja nousun merkkejä, mutta alla on kaikki aikaisemmat aikakaudet arkeologisina kerrostumina.
Siltä se minulle vaikutti. :-)
Ai kivaa kun tulit jo ja kuvien kera!
Mää en ole vieläkään päässyt Pietariin. Joskus on vaan sitten päästävä. Mulla olis erittäin hyvin venäjää puhuva ystäväkin, jonka kanssa Pietari-reissua on suunniteltu jo useita vuosia…. muttei ole saatu aikaiseksi vielä.
Satumainen paikka se varmasti on.
Oi ihania kuvia!
Minä kävin viimeksi Pietarissa 96 keväällä, asuttiin Kronstadtissa, joka on tosi jännä paikka. Muistan myös tuon saasteisen ilman, uskomattoman kauniit puistot, kahvilat, lasten tanssikoulun, jossa saimme seurata pieniä esityksiä.
Tahtoisin kovasti lähteä uudestaan, mieheni puhuu sujuvasti venäjää ja on asunut paljon Venäjällä.
Ois kyl ihana lähteä Pietariin vähän pitemmäksi aikaa.
wow! beautiful
Hyvä kuulla, ettei enää niin pelottavaa. Silloin niitä katulapsia lymyili joka puolella. Toivottavasti ei olisi enää niin paljon lapsia kaduilla, vaan jossain tallessa lämpimässä.
Sinne tahon minäkin uudestaan!
Upeita kuvia kummassakin Pietari-postauksessa. Erityisesti ihastuin tämän postauksen ensimmäiseen kuvaan, johon olet vanginnut jotenkin aivan uskomattoman kauniin värimaailman. Vielä joskus minäkin pääsen käymään Venäjällä…
Huimaa ja pyörryttää ihan noi kaikki värit.
Tekisi nin mieli minunkin.
oh, such amazing photographs. and i like what you wrote, yes, traveling by land and walking all over is something special. Its a kind of lifting to the spirit to visit a new place with its own beauty.
aino,
i have been a fan of your photos since you were a guest on this joy +ride. i was thrilled to see your photos of st. petersburg, russia. I have just finished reading dostoyevsky’s crime and punishment, and your photos of st. petersburg were a wonderful compliment to such a wonderful work of literature.
thank you so much for sharing your talents.
peace,
julayne
Hej Aino,
I run into your blog occasionally and just wanted to say thank you for your words about St.Pete. This is my home city and for me it is the most beautiful city in the world (of course ;)) and I am glad you liked it and said such nice words about it :) I am sure St.Pete will welcome you many many times! :)
*swoon!*
- it’s all so dreamy!