Vielä viimeiset

October 22, 2009 | Filed Under photography, travels | 10 Comments 

Idiootti on pitkän Moika -kanavan varrella vaaleanpunaisessa talossa. Tunnelmallinen kellariravintola, jossa tarjolla kasvisruokaa, mereneläviä. Perjantai-iltana täynnä. Viereisestä pöydästä teki lähtöä (suomalainen) perhe, jonka noin 10 -vuotias tyttö piirsi luonnoskirjaansa mustalla kynällä tarkkaa jäljennöstä jostakin näkemästään rakennuksesta (Iisakin kirkosta?). Sykähdytti jotenkin tuo keskittynyt hetki. Isällänsä oli jo päällysvaatteet yllä kun keräsi vihkonsa ja tarvikkeensa. Tuleva taiteilija, uskon. Tai ainakin hienovarainen asioiden tarkkailija.

Ja sitten oma tsaarinaikainen poseeraukseni kanavan varrella.

Ja viimeisessä Katariina toisen poseraaus venäläisessä museossa. Se ei ole maalaus, vaan mosaiikkityö! Uskomaton.

Kiitos kun olette jaksaneet venyttää Pietarin matkaani kanssani. Halpa tapa ainakin itselle jatkaa matkaa!

More russian photos

October 21, 2009 | Filed Under photography, travels | 10 Comments 

Walking, taking pictures, going to a cafe, then walking, taking pictures, continuing the same…I find it very satisfying. You get to see a lot of faces, places, something unfamiliar, something familiar. I had this idea of photographing older ladies, by asking a permission first. I think I’ll have to prepare an other journey for focusing on that.

One really good thing to eat in Russia is pie. There are a variety of them, both sweet & salty (cabbage, mushrooms or lingonberry for example). We had really good ones in this address:

Stolle
Konjusennyi per. 1/6

They were so good that I bought one to share on our journey back home as well.

Very russian

October 20, 2009 | Filed Under photography, travels | 6 Comments 

Kaikkialla nuo mummot, joiden sisällä paljon lisää mummoja!

&

They’re everywhere!

Anna Ahmatovan museo

October 20, 2009 | Filed Under photography, travels | 5 Comments 

Anna Ahmatovan kotimuseo oli erinomainen johdatus neuvosto-intellektuellien elämään. Se sijaitsee Litenyi prospekt -kadulla numerossa 53. Kadulta astutaan sisään porttikongiin, josta aukesi näin lokakuussa pehmeän keltaisena loistava sisäpiha, tai oikeastaan pieni puisto. Fontankan talon tunnelma on lämmin, hiljainen. Lattiat narisivat silloin tällöin, huoneita päivystivät vanhat tädit, alakerrassa museon aulassa myös punainen kissa, jonka herätimme nokosilta.

The Anna Akhmatova Museum at the Fountain house
Litenyi prospekt, 53
St. Petersburg, Russia

Pietari

October 19, 2009 | Filed Under photography, travels | 13 Comments 

Kävimme siis raapaisemassa tuon suurkaupungin pintaa. Käytännössä tämä tarkoitti vajaat neljä päivää kestänyttä kävelyä kartan ja kameran kanssa!

Pietarissa on desibelit korkealla, ilma on likaista ja joka puolella (24h) kaupungin syke on lakkaamaton. Siellä on myös hiirenhiljaisia sisäpihoja ja kirkkoja, mykistävää arkkitehtuuria, sydämellisiä ihmisiä ja hitunen idän eksotiikkaa. Kokonaisuus on pyörryttävä, häikäisevä sekoitus eri aikakausia ja todellisuuksia. Ihastuin.

Minulle Pietari näytti kauniin puolensa, mutta en voi olla miettimättä suurkaupunkien logiikkaa ja sitä, mitä kaikkea pinnan alla on. Minulle tuli ensimmäisenä päivänä myös se tietty haikeuden tunne, ainainen matkaseuralaiseni, joka harmittelee sitä, etten voi jäädä pidemmäksi aikaa. En nyt tarkoita kahta viikkoa, vaan puhun vuosista. Silloin saisin selville enemmän.

&

Four days in a big city is only a scratch on it’s surface. It was my first visit to Russia, although it’s our neighbor country. Anyway, St. Petersburg stole my heart. We travelled there by train from Helsinki, it takes about six hours including the time for passport control which happens on the train, on the finnish-russian border. I like that, to be able to travel by land.

It’s a huge city. At least for me. Living in a country with a population of about 5 million, and then going to a city with 5 million people is always an overwhelming experience. Lot’s of noise, vehicles, pollution, everything going around for 24 hours a day. But there must be something else behind that, and there was. Quiet inner courts, churches, cafés, heartfelt people, wonderful architecture, beautiful surfaces and patterns, art on the streets among other things. It’s a city where past can be seen side by side with new trends.

I think walking is the best way to approach cities. So basically we walked and walked, with a map and cameras of course, turning to the smaller streets and finding new corners, views, atmospheres. I’ll show you here some of the things I found interesting on the following days.