One of my favorite magazines over the past few years has been BBC Gardens Illustrated. I buy it occasionally to fulfill my botanical dreams… and because of the gorgeous photographs and features. In November issue I found this inspiring story about Marthe Armitage, an older lady who’s been making wallpaper over 40 years. Amazing! She cuts all her lino blocks by hand, and does the printing by herself with a century-old offset lithographic printing press.
I’d really love to have her handmade wallpaper in our new home…but I guess that’s a dream as well. Maybe I need to figure out how to make wallpaper myself. You see, that’s how it all started for her as well.

To see more:
www.hamiltonweston.com

Andrew Montgomery took the photos. I like his style.

Eih, en ole sentään talviunilla, vaikka niin saattaisi hiljaisuudestani päätellä! Pimeässä tallustan, siis kirjaimellisesti kuten varmaan aika moni muukin. Aamulla harmaa taivaan kajo ja katulamppujen sammuminen, iltapäivällä sama harmaa taivaankansi, katulamppujen syttyminen.
Asiat ovat tällä hetkellä elämässäni järjesteyvaiheessa. Työt muualla vievät suurimman osan ajastani, ja toisaalta edessämme on muutto uuteen kotiin. Jännittävää ja mukavaa, mutta molemmat asiat ovat tehneet viime viikoista aika rauhattomia. Kaipaan rauhaa. Haaveilen hetkestä, kun istun uudessa (oikeasti vanhassa) keittiössä, pöydän ääressä ja tuijotan ikkunan edessä kasvavaa puuta. Tai muutan parvekkeen pieneksi puutarhaksi..ei, en eksy eteenpäin ajassa nyt enempää.

Kunnes sitten tänään kotimatkalla löysin Viipurinrinkelin. Glögiä ja manteleita kaapista. Hyllystä erään mustakantisen levyn. Ja tunsin, että olen päässyt jostakin yli, en tiedä mistä tarkalleen, mutta jostakin sellaisesta, josta ylipääseminen tuntuu hyvältä. Muutoksista?

Voikaa hyvin.

1. Paper Doll Nr.2, 2. wool being dyed – Goreme Turkey, 3. Untitled, 4. Cornish cottage inchies inspired by St. Ives Cornwall

Ehkä jo vähän kylmempiä..harmaita…sellaisella hiljaisella mutta ehdottoman kauniilla tavalla. Kuin kuuran ja jäähileiden sävyttämä maisema.

&

Shades of November.
Perhaps a bit colder…gray…In a quiet and beautiful way. Like a landscape painted by frost.

Muutoksia tulossa arkeen alkaen ensi maanantai. Menen Töihin. Työpaikalle. Tietokonetuoliin. Tiedostoihin. Kahvihuoneeseen?
Apua, en tiedä osaanko olla töissä?

Tällä viikolla olen ottanut kaiken vielä irti V.I.V.A. -päivistäni Aku Ankan tyyliä soveltaen. Viimeinen ihana vapaa arki -torstai, huomenna viimeinen ihana vapaa arki -perjantai jne.

Siis: liian suuret villasukat jalassa, yöpaita päällä. Rooibos veriappelsiini -teetä keitän pannutolkulla. Niin tolkuttoman hyvää. Mandariineja, kun eivät ole hassumpia nekään. Jokin kirja hyllystä vedettynä. Itse asiassa, olen lukenut useampaa kirjaa sängynpohjalla ja huomaan niiden sisältöjen sekoittuneen keskenään. Yritin myös pinnistellä muistaakseni missä näin ohjeen neulotulle vyölle, mutta luulen että näin sittenkin unta. Aika hieno vyö kuitenkin.

Tällaisen tavallisen torstain soisi jatkuvan loputtomiin..

&

I’m starting a new job next week, so I’m enjoying these peaceful afternoons of mine at home while they still last. Reading Sara Midda’s great book South of France. A Sketchbook. It’s such a good inspiration and a nice way to escape the almost gray landscape we’re having here. I love the tiny characters she’s made: tiny men driving slipper cars, going out with their baguette dogs etc. I really like her way of seeing the ordinary things and daily life. I’m reading some other books as well and I think I had a dream about knitted belt, then I will soon cut that plaid fabric…I wish days like this would go on and on!

Virallistan tässä nyt selviytymismanifestini harmaalle vuodenajalle. Onhan se totta, että joskus joulukuussakin aurinko paistaa matalalta niin viistosti, että meinaa ihan sokeutua. Mutta lähden kuitenkin siitä, että pian on elämässäni pilkkopimeää, ellen tee jotain.

*Aamu-uinti. Jos hyvin käy, voi tulla kesäfiilis. Ei kuitenkaan saunomista aamulla, ettei tule liian raukea olo.
*Uniformu, taskuilla, huippua! Saa olla harmaakin, ehkä sillä on sitten vallitsevaa harmautta hylkivä vaikutus.
*Mehiläisvahakynttilöiden rullaus. Ei luostareissakaan istuta pimessä, vaan valetaan kynttilöitä.
*Erilaiset puhdetyöt: laita vanha villapaita huopumaan koneeseen ja tee tohvelit.
*Soppaa juureksista ja teetä. Perusta keittiöön teehylly, jossa mahdollisimman paljon eri lajeja ja vaihtoehtoja.
*Korosta kerrospukeutumisen tärkeyttä aina aamuisin. Parhaiten tämä onnistuu pinoamalla edellisiltana vaatteet sängyn viereen aivan kuin tarha-aikoina.
*Kirjat. Niiden määrää ei voi liioitella. Samoin elokuvat. Oman itsen ja ympäröivän todellisuuden unohtamista kannattaa harjoittaa säännöllisesti.
*Jotain mitä odottaa: The Swell Season.
*HEIJASTIN.

Tee oma listasi!

Idiootti on pitkän Moika -kanavan varrella vaaleanpunaisessa talossa. Tunnelmallinen kellariravintola, jossa tarjolla kasvisruokaa, mereneläviä. Perjantai-iltana täynnä. Viereisestä pöydästä teki lähtöä (suomalainen) perhe, jonka noin 10 -vuotias tyttö piirsi luonnoskirjaansa mustalla kynällä tarkkaa jäljennöstä jostakin näkemästään rakennuksesta (Iisakin kirkosta?). Sykähdytti jotenkin tuo keskittynyt hetki. Isällänsä oli jo päällysvaatteet yllä kun keräsi vihkonsa ja tarvikkeensa. Tuleva taiteilija, uskon. Tai ainakin hienovarainen asioiden tarkkailija.

Ja sitten oma tsaarinaikainen poseeraukseni kanavan varrella.

Ja viimeisessä Katariina toisen poseraaus venäläisessä museossa. Se ei ole maalaus, vaan mosaiikkityö! Uskomaton.

Kiitos kun olette jaksaneet venyttää Pietarin matkaani kanssani. Halpa tapa ainakin itselle jatkaa matkaa!

Walking, taking pictures, going to a cafe, then walking, taking pictures, continuing the same…I find it very satisfying. You get to see a lot of faces, places, something unfamiliar, something familiar. I had this idea of photographing older ladies, by asking a permission first. I think I’ll have to prepare an other journey for focusing on that.

One really good thing to eat in Russia is pie. There are a variety of them, both sweet & salty (cabbage, mushrooms or lingonberry for example). We had really good ones in this address:

Stolle
Konjusennyi per. 1/6

They were so good that I bought one to share on our journey back home as well.

Kaikkialla nuo mummot, joiden sisällä paljon lisää mummoja!

&

They’re everywhere!

Anna Ahmatovan kotimuseo oli erinomainen johdatus neuvosto-intellektuellien elämään. Se sijaitsee Litenyi prospekt -kadulla numerossa 53. Kadulta astutaan sisään porttikongiin, josta aukesi näin lokakuussa pehmeän keltaisena loistava sisäpiha, tai oikeastaan pieni puisto. Fontankan talon tunnelma on lämmin, hiljainen. Lattiat narisivat silloin tällöin, huoneita päivystivät vanhat tädit, alakerrassa museon aulassa myös punainen kissa, jonka herätimme nokosilta.

The Anna Akhmatova Museum at the Fountain house
Litenyi prospekt, 53
St. Petersburg, Russia

Kävimme siis raapaisemassa tuon suurkaupungin pintaa. Käytännössä tämä tarkoitti vajaat neljä päivää kestänyttä kävelyä kartan ja kameran kanssa!

Pietarissa on desibelit korkealla, ilma on likaista ja joka puolella (24h) kaupungin syke on lakkaamaton. Siellä on myös hiirenhiljaisia sisäpihoja ja kirkkoja, mykistävää arkkitehtuuria, sydämellisiä ihmisiä ja hitunen idän eksotiikkaa. Kokonaisuus on pyörryttävä, häikäisevä sekoitus eri aikakausia ja todellisuuksia. Ihastuin.

Minulle Pietari näytti kauniin puolensa, mutta en voi olla miettimättä suurkaupunkien logiikkaa ja sitä, mitä kaikkea pinnan alla on. Minulle tuli ensimmäisenä päivänä myös se tietty haikeuden tunne, ainainen matkaseuralaiseni, joka harmittelee sitä, etten voi jäädä pidemmäksi aikaa. En nyt tarkoita kahta viikkoa, vaan puhun vuosista. Silloin saisin selville enemmän.

&

Four days in a big city is only a scratch on it’s surface. It was my first visit to Russia, although it’s our neighbor country. Anyway, St. Petersburg stole my heart. We travelled there by train from Helsinki, it takes about six hours including the time for passport control which happens on the train, on the finnish-russian border. I like that, to be able to travel by land.

It’s a huge city. At least for me. Living in a country with a population of about 5 million, and then going to a city with 5 million people is always an overwhelming experience. Lot’s of noise, vehicles, pollution, everything going around for 24 hours a day. But there must be something else behind that, and there was. Quiet inner courts, churches, cafés, heartfelt people, wonderful architecture, beautiful surfaces and patterns, art on the streets among other things. It’s a city where past can be seen side by side with new trends.

I think walking is the best way to approach cities. So basically we walked and walked, with a map and cameras of course, turning to the smaller streets and finding new corners, views, atmospheres. I’ll show you here some of the things I found interesting on the following days.